Kuvittele selkärankasi pinona munkkeja.

Nikamat ovat munkkeja. Välilevyt ovat täyte.

Kun olet nuori, välilevyt ovat paksuja, joustavia ja täynnä nestettä. Ne pitävät nikamat erillään ja antavat hermoille runsaasti tilaa.

Mutta 30 ikävuoden jälkeen?

Ne alkavat kuivua. Ohentua. Litistyä.

Kuin munkit, jotka ovat olleet liian kauan auringossa.

Nikamat painautuvat lähemmäs toisiaan. Hermojen tila kutistuu. Ja iskiashermosi?

Se jää puristuksiin. Kuin puutarhaletku auton renkaan alla.

Tämän tutkimus on tiennyt jo pitkään.

Jo vuonna 1987 ruotsalaiset tutkijat osoittivat, että yli 90 %:lla kroonisesta iskiaksesta kärsivistä potilaista oli kuivuneet välilevyt.

Mutta tässä on juju...

Mikään tavanomaisista hoidoista ei tee sille mitään.

Eivät tabletit. Ne vain peittävät kivun samalla, kun hermo on yhä puristuksissa.

Ei fysioterapia. Se vahvistaa lihaksia, mutta välilevyt ovat yhä litistyneinä.

Ei kiropraktikko. Ei naprapaatti. Ei akupainematto.

Mikään niistä ei ratkaise perusongelmaa: että välilevysi tarvitsevat tilaa, ravintoa ja palautumista.

Ja tiedätkö, miksi järjestelmä ei koskaan ratkaise sitä?

Ei siksi, että joku olisi paha.

Vaan siksi, että on helpompaa kirjoittaa tablettiresepti 15 minuutissa kuin selittää biomekaniikkaa.

Helpompaa varata seuraava aika kuin opettaa sinua korjaamaan se itse.

Järjestelmä on rakennettu läpivirtaukselle. Ei siihen, että sinä paranisit.

Tabletit, jotka peittävät kivun → Lähete fysioterapeutille, joka auttaa vähän → Kuukausien odotus magneettikuvaukseen → Uusi lähete → Uusi odotus → Leikkaus, joka ehkä toimii → Uudet tabletit leikkauksen jälkeen → Aloita alusta.

Se ei ole salaliitto.

Järjestelmä vain toimii niin.

Eikä se toimi sinun kohdallasi.